Himoshoppaaja toisessa sukupolvessa ja laatumuodin rakastaja.
Amatööri-valokuvaaja, joka haaveilee kansainvälisestä valokuvaajan urasta ja opintolainan ottamisesta Yhdysvalloissa olevaa kallista taidekoulua varten.
Ironian ja sarkasmin ystävä.
Kevään 2014 tuore 18-vuotias ylioppilas.
Absolutisti.
Blogikirjoittaja, joka ei ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa.
Italiasta luksusmuotimerkkien, pizzan, pastan, paavin, Rooman imperiumin, Mussolinin ja Buongiorno-tervehdyksen tievänä Italiaan lähtevä ensikertalainen au pair.



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ikionnellisuutta

No niin, mista aloittaisin. Voin vain sanoa, etta paljon on tapahtunut ja ihan itkettaa ajatellakin, etta olisin voinut missata taman kaiken. Se etta kevaalla vastasin kylla tuntemattomalla italialaiselle perheelele on ollut elamani parhaita paatoksia.
Lauantai-aamuna 19.7, minun 19-vuotissyntymapaivani, herasin kello 05.50. Olin laittanut kaiken valmiiksi: pakannut tavarat, valinnut vaatteet, kaynyt illalla myohaan suihkussa ja asetellut vaatteet ja meikit helposti otettaviksi. Valmistautumiseen noin 30 min ja sitten lahdin kavelemaan hiljaiseen, lampimaan italialaiseen aamuun. Kaduilla oli vain koiran ulkoiluttajia. Matka oli arvioitua pitempi ja olin junasemalla 7.03. Juna lahti 7.05 Novaran kaupunkiin. Ehdin junaan juosten aseman lapi. Istuin tyytyvaisena junassa. Lahdin etsimaan leimauslaitetta. En loytanyt mistaan sellaista. Matkasin koko matkan, n.1 tunnin, hermostuneena leimaamattomasta lipustani. Novarassa, kaupunki, josta en ollut edes ikina aikaisemmin kuullut, hypasin ulos junasta ja lahdin taas juoksemaan vilkuillen kaikkia mahdollisia valotauluja. Vaihtoaika oli merkitty netissa 8 minuutiksi ja juna oli Biellasta 2 minuuttia myohassa. Tuntemattomalla asemalla aikaa meni, mutta ehdin jalleen. Mutta tassa junassa, Alessandriaan matkalla oleva,konduktoori sattui juuri kohdalleni ennen kuin olin paassyt istumaan alas. Kaivoin vapisevin kasin kasilaukusta leimaattoman lippuni ( sama lippu koko matkalle) ja ojensin hanelle. Sielta se sitten tuli. Sanoja italiaksi ja lipun osoitus. Sanoin englanniksi olevani turisti, otin koiranpentuilmeen ja sanoin totuuden, etta en loytanyt leimauslaitetta ensimmaisesta junasta. Konduktoori katsoi minua oudosti ja sanoi leimauslaitteiden olevan laiturilla. Italiassa siis lippujen leimmauslaitteet ovat laitureilla. Tarkea tieto nain jalkikateen ajatellen. Han osoitti rannekelloaan ja ymmarsin, etta juna oli lahdossa nailla sekunneilla. Nappasin lipun hanelta ja santasin ulos junasta leimaamaan sen. Jatin kaiken junaan. Puhelin, rahat, kaikki tavarani. Leimasin lippuni ja ehdin takaisin junaan. Onneksi. Tajusin junassa kuinka lahella katastrofia olin. Minulla ei olisi ollut tuolla pikkukaupungin asemalla mitaan.
Matka Alessandrian kaupunkiin kesti myos tunnin. Alessandrian asema oli modernimpi ja minulla aikaa vaihtaa junaa 15 minuuttia.
Alessandriasta matkasin Genovaan ja se kesti noin 45 min. Genova, suurkaupunki, jota en ollut ennen nahnyt. Ensimmainen talla Italian matkallani. Rautatieasema oli suurempi kuin Helsingin. Odotin puoli tuntia ystavaani. Loysin hanet ja lahdimme etsimaan lahella sijaitsevaa hostelliamme.
Vietimme 2 paivaa Genovassa. Vierailimme paaaukiolla, kiersimme tarkeimmat rakennukset ulkoa ja kavimme kahdessa kirkossa sisalla. Paashoppailukato kulutettiin loppuun. En edes uskalla kertoa kuinka paljon kaytin rahaa. Shoppailusaldo oli: 2 toppia, shortsit, juoksupaita, korkkarit, koruja, laukku ja meikkeja. Ja kirja Genovasta. Soimme ravintoloissa pestoa, pastaa ja pitsaa. Lauantai-iltana lahdimme pitkan shoppailu - ja sightseeing-paivan jalkeen puoli 8 junalla laheiselle rannalle. Ystavani oli googlettanut Genovan parhaan rannan ja sinne sitten lahdemme. Ostimme pizzaa take  a way-paikasta ja soimme rannalla. Kerasin kirkkaasta vedesta kivia ja kahlasin ylareiteen asti. En viitsinyt uida, kun olen karsinyt vahan korva-ja kurkkukivusta. Ystavani ui kuitenkin. Junia ei enaa meennyt, kun lahdimme ja siksi otimme taksin. Valvoimme n. aamukolmeen hotellihuoneessa sovitellen vaatteita ja nauraen. Ja hostellimme edessa pyori nainen vahissa vaatteissa auotiella ja seurasimme ainakin tunnin ikkunasta taman prostituoidun toimintaa. Edestakas kavelya autotiella, hiusten heitttelya ja keimailua. Lopulta han sai asiakkaan, auto pysahtyi ja han hyppasi kyytiin. Ensimmainen kerta, kun nain prostituoidun toiminnassa.
Aamulla aamiaisen jalkeen takaisin kaupungille. Nahtavyyksia, pizzaa ja shoppailua. Lahdin 16.30 junalla Genovasta ja ystavani 16.55. Menin Alessandriaan asti taas junalla, mutta matkani ei lopulta paatynytkaan Biellaan.
Enemman sunnuntaista myohemmin. Tiivistettyna konsertti, juustoa, kavelya, autiotalo ja sadetta.
Italiassa voi vaihtaa maaranpaata hyvin nopeasti, jos tulee yllattavia kaanteita suunnitelmiin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti