Nyt taas aikaa piipahtaa koneella. Tenniksen katsomista, vahan rusketusta, ei shoppailua, pastaa, univajetta, legoja, moniopolya, historiaa, mustelmia ja liian vahan kesavaatteita.
Siina paivitysta nailta paivilta.
Helteet ovat saapuneet Pohjois-Italiaan ja nyt on ollut pari paivaa pelkkaa helletta, 26-30 astetta.
Olen ollut katsomassa joka iltapaiva talla viikolla ainakin 3 tuntia kerrallaan poikien tennis-harjoituksia laheisessa kylassa. Mutta se on ollut rentouttavaa. Silloin saan vain levahtaa, katsoa poikien hauskan pitoa tenniskentan katsomossa. Seuranani ovat olleet poikien isovanhemmat, ihana vanha italialainen pariskunta, joka ei puhu englantia. Lisaksi olen tullut tutuksi kahdelle lapsiaan katsovalle aidille, jotka puhuvat vahan englantia.
Shoppailuun ei ole viela ollut aikaa, mutta se muuttuu syntymapaiva-viikonloppuna Genovassa. Olen siis lahdossa viettamaan syntymapaivaani 2 paivaksi Italian rannikolle, Genovan kaupunkiin. Lahden lauantain-aamuna junalla Biellasta. Kuulette matkastani myohemmin. Olen onnellinen, kun paasen perille, koska junamatkaan kuuluu 2 vaihtoa. Ja kun mina olen kyseessa, se ei voi menna mutkattomaksi. Mutta junaseikkailua Italiassa.
Rusketusta olen vahan saanut, erityisesti kasille. Jalat ovat skandinaavisen valkoiset, koska olen kayttanyt paljon farkkuja ja mustia strech-housuja.
Olen ollut katsomassa paikallista konserttia ja syomassa jalleen grillivoileipia yolla Alberton ja Gretan kanssa. Toisena iltana koin italialaiset kotibileet. Menimme heidan ystaviensa taloon kolmen ruokalajin illalliselle. Tulin huomanneeksi, etta italilaiset polttavat paljon. Kaikki polttivat paitsi Greta ja mina. Ja meita oli kahdeksan. Ja mitas muuta. Eilen Greta ja mina olimme kahvilassa. Cappuccinoa ja jaateloa. Han lahti lomalle Espanjaan, joten meidan piti hyvastella. Tapaamme Greta varmasti viela tassa elamassa.
Pojat loysivat kaapistaan monopolyn ja olemme pelanneet sita kahtena paivana perakkain monta tuntia. Tonttien nimet ovat tietysti Rooman katuja.
Eilen illalla menimme perheen kanssa iltakymmenelta jaatelolle keskustaan. Aitoa italialaista jaateloa ja kavelya perheen kanssa vanhan kaungin kaduilla hamarien lamppujen valaisemina. Italialainen ilta. Kysyin jaatelopaikassa perheen aidilta mita han suosittelee. Han suositteli suklaajaateloa, jossa on vahan kirsikkaa ja pippuria. Sanoin kylla. Myyja katsoi epaillen ja kysyi olenko varma. Ensimmainen halytyskello. Nyokkasin varmana ja ylpeana kokeilustani. Han kysyi haluaisinko maistaa vahan ensin. Sanoin ettei se ole tarpeen. Toisen halytyskellon olisi pitanyt soida.
Pippuri maistui hyvin vahvasti. Tunne oli outo, koska jaatelo oli kylmaa tietysti ja silti suutani kuumotti. Kuin supervahvan meksikolaisen ruuan jalkeen. Joten jalleen unohtumaton ilta. Pohjois-Italian pienessa Biellan kaupungissa, vanhassa kaupunginosassa, yon pimeydessa kadulla mina, italialainen perheeni ja vanha jaatelonmyyja nauramme minulle. Suklaajaatelo lensi roskiin n. 10 ensimmaisen lusikallisen jalkeen. Oikeasti en voinut syoda sita edes suomalaisella sisulla.
Huomenna vika paiva 18-vuotiaana. En haluaisi viettaa sita missaan muualla kuin taalla taman perheen luona. Olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti