Tanaan on ollut tyypillinen tyopaiva. Herasimme poikien kanssa puoli 9 aikoihin ja soimme aamupalaa. He soivat jugurttia ja mina leipaa. Sen jalkeen leikimme legoilla yli tunnin. Sitten menimme ulos kuumuuteen pelaamaan jalkapalloa, pojat italialaisille tyypillisesti ovat hulluna jalkapalloon ja pitavat pienia Italian jalkapallojoukkueen paitoja.
Lounaan aika koitti yhdelta, kuten aina ja kokkasin pastaa ja tomaattikastiketta. Eilis-illasta oli jaanyt myos pari palaa omelettia. Nyt on opiskelun aika; poikien taytyy kirjoittaa joka paiva yksi sivu italiaksi siita mita he ovat tehneet seka lukea puoli tuntia jotain kirjaa. Vanhemmat todella haluavat kehittaa lapsiaan ja tukea heidan oppimistaan kesallakin.
Opiskelun jalkeen menemme kavelylle ja he toimivat oppainani. Saan taas valokuvattavaa.
Uusi ystavani Greta lahetti tekstiviestin, etta han ja Alberto ovat menossa Torinoon perjantaina ja pyysi minua mukaan. Toivon, etta paasen nakemaan taman ihanan historiallisen suurkaupungin, koska minulla on perjantaina tyopaiva ja paasen lahtemaan vasta kuuden tai viiden jalkeen.
Nettiyhteytta puhelimeen tai tablettiin ei viela ole. Yritan edelleen ratkaista ongelmaa.
Uusin vastoinkayminen on puhelimen laturi,joka on liian pieni Italian pistorasioihin. Jumalan kiitos minulla oli mukana sellainen laturi, josta saa sen paan irti ja voin ladata puhelintani aina, kun olen koneella.
Au pairina olo on edelleen mielekasta, olen onnellinen, etta lahdin. Kiitos paahanpistosta joskus maaliskuussa. Lapset puhuvat minulla paiva paivalta enemman.
Keskiviikko-iltana menen Alberton, Gretan, heidan ystaviensa ja muutaman muun au pairin kanssa syomaan ravintolaan.
Tyoskentelen varmaan ensi viikonloppuna molemmat paivat, jotta saan jonkun viikonlopun taysin vapaaksi. Olen suunnitellut mielessani kahden paivan matkaa Venetsiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti